KKO:2002:109
- Asiasanat
- Maksuton oikeudenkäynti - Avustajan palkkio - Muutoksenhakemuksen perusteettomuus
- Tapausvuosi
- 2002
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2001/854
- Taltio
- 3384
- Esittelypäivä
A:lle, joka kiistämisestään huolimatta oli tuomittu käräjäoikeudessa rikoksista vankeusrangaistukseen, oli käräjäoikeuden tuomion julistamisen jälkeen myönnetty maksuton oikeudenkäynti ja asianajaja L oli määrätty hänen avustajakseen. A:n valituksen johdosta hovioikeudessa määrättiin toimitettavaksi pääkäsittely, johon A ei kuitenkaan saapunut. Hovioikeus, joka jätti valituksen sillensä, katsoi muutoksenhakemuksen selvästi perusteettomaksi eikä maksanut valtion varoista L:lle palkkiota. Korkein oikeus katsoi tuomiosta ilmenevillä perusteilla, ettei muutoksenhakemus ollut selvästi perusteeton. Ks. KKO:2001:107 KKO:2002:106 KKO 2002:107 KKO:2002:108
MOL 15 § 2 mom (105/1998)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Lahden käräjäoikeuden tuomio 23.1.2001
Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhteiseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja korvauksiin.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Juhani Kivihalme ja lautamiehet.
Lahden käräjäoikeuden päätös 30.1.2001
Käräjäoikeus myönsi A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin 24.1.2001 lukien korvausvelvollisuudetta valtiolle ja määräsi hänen avustajakseen asianajaja L:n.
Kouvolan hovioikeuden päätös 23.8.2001
A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä sekä vapauttamistaan rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.
Hovioikeus määräsi asiassa toimitettavaksi 23.8.2001 pääkäsittelyn, johon A kutsuttiin saapumaan henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissaollessaan jätetään sillensä. Kutsu oli annettu A:lle asianmukaisesti tiedoksi. A jäi saapumatta henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn eikä hän ollut ilmoittanut laillista estettä. Tämän vuoksi hovioikeus jätti A:n valituksen sillensä.
Avustajan palkkion osalta hovioikeus lausui, että koska A:n valitus oli ollut selvästi perusteeton, maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla hänen avustajansa L:n vaatimaa palkkiota hovioikeudessa ei korvattu valtion varoista. Hovioikeus hylkäsi L:n palkkiovaatimuksen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Reino Keinonen, Esko Mikkola ja Risto Karila. Esittelijä viskaali Caritha Aspelin.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
L:lle myönnettiin valituslupa. L vaati, että hänelle määrätään maksettavaksi valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 5 300 markkaa arvonlisäveroineen ja korvaukseksi tarpeellisista kuluista 742,50 markkaa arvonlisäveroineen.
Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Asiassa sovellettavan, oikeusapulailla (257/2002) kumotun maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on lain 15 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Pykälän 2 momentin nojalla muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. Asiassa on kysymys siitä, onko L:n päämiehensä puolesta hovioikeudelle tekemä muutoksenhakemus viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton ja onko avustajan palkkio ja kulukorvaus voitu jättää maksamatta valtion varoista.
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 16 §:n mukaan avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen määrää jokainen tuomioistuin osaltaan tehtävän siinä päättyessä. Määrätyllä avustajalla on sinänsä lain 15 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valtion varoista palkkio ja kulujen korvaus, vaikka muutoksenhakemus valittajan poissaolon vuoksi jätetään sillensä. Palkkio ja kulukorvaus voidaan jättää maksamatta, jos muutoksenhakemus on ollut lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton.
Käräjäoikeus on tuominnut A:n pahoinpitelystä ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhteiseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja suorittamaan asianomistajalle vahingonkorvausta sekä korvauksia kansaneläkelaitokselle ja valtiolle. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen rikoksiin vastoin hänen kiistämistään kahden asiassa todistajana kuullun silminnäkijän kertomusten perusteella. Käräjäoikeus ei ole pitänyt paikkansa pitävänä A:n kertomusta siitä, ettei hän ollut ollut tapahtumapaikalla.
Valituksessaan hovioikeudelle A on vaatinut syytteen hylkäämistä, koska hän ei ollut syyllistynyt syytteessä tarkoitettuihin rikoksiin. A on pyytänyt pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa.
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin säätämisellä on pyritty siihen, että muutoksenhakutuomioistuimen tulee harkita avustajan palkkion korvaamatta jättämistä siltä kannalta, onko valitus tehty ilman oikeusturvan tarpeeseen liittyviä perusteita (HE 132/1997 s. 46). Esimerkkinä on mainittu valitukset, joiden ainoana tarkoituksena on täytäntöönpanon lykkääminen. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:107 ottanut kantaa lainkohdan soveltamiseen tapauksessa, jossa valitus hovioikeuteen oli tehty asuinhuoneiston vuokrasopimuksen purkamista koskevassa asiassa. Korkein oikeus on lausunut tuossa ratkaisussaan, että päämiehen oikeusturva huomioon ottaen muutoksenhakemus voidaan katsoa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomaksi vain silloin, kun perusteettomuus on aivan ilmeistä.
Mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetut näkökohdat pätevät myös arvioitaessa rikosasiassa tehdyn valituksen perusteettomuutta. Rikosasiassa tuomitun vastaajan hakiessa muutosta oikeusturvanäkökohdat ovat vielä omiaan kiristämään niitä edellytyksiä, joiden nojalla muutoksenhakemus voidaan katsoa selvästi perusteettomaksi.
Tässä tapauksessa asia on jätetty sillensä A:n jäätyä saapumatta pääkäsittelyyn. Pelkästään tästä syystä muutoksenhakemusta ei voida katsoa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomaksi, vaan perusteettomuutta tulee arvioida, niin kuin sanotun ennakkoratkaisunkin perusteluista ilmenee, sen tilanteen perusteella, jolloin muutosta haetaan. Tässä tapauksessa A:lla ei ole ollut käräjäoikeudessa oikeudenkäyntiavustajaa, ja L on vasta 30.1.2001 määrätty maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n avustajaksi. Asian on siten tällöin katsottu edellyttävän maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 10 §:n säännökset huomioon ottaenkin avustajan määräämistä A:lle muutoksenhakua varten. Koska L ei ole avustanut A:ta käräjäoikeudessa, hänellä ei ole ollut tilaisuutta esittää siellä kysymyksiä todistajille eikä asianosaisille ja hän on voinut harkitessaan päämiehensä puolesta tämän haluaman muutoksenhaun aiheellisuutta perustaa käsityksensä vain käräjäoikeuden tuomioon ja käräjäoikeudessa kertyneeseen oikeudenkäyntiaineistoon.
Asianosaiselle on laissa taattu oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun silloin, kun hän pitää ratkaisua vääränä. Tässä tapauksessa käräjäoikeuden ratkaisu syyksilukemisen osalta on perustunut keskeisesti asiassa esitetyn suullisen todistelun arviointiin. Oikeusjärjestyksemme mukaan on sallittua, että ratkaisusta valitettaessa voidaan tällainen näytön arviointi riitauttaa. A on valituksessaan hovioikeuteen kiistänyt edelleen syytteen ja pitäytynyt käsityksessään tapahtumien kulusta. Ottaen huomioon myös edellä mainitut perusteet ei tällaisessa tilanteessa valitusta voida pitää maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana.
L on näin ollen oikeutettu saamaan valtion varoista palkkion ja korvauksen tarpeellisista kuluistaan. L:n laskussaan ilmoittamia toimenpiteitä voidaan pitää tarpeellisina ja hän saa siten palkkiona valituksen valmistelusta ja laatimisesta neuvotteluineen viideltä tunnilta 2 500 markkaa, valmistautumisesta hovioikeuden pääkäsittelyyn kahdelta tunnilta 1 000 markkaa ja pääkäsittelystä hovioikeudessa kohtuulliseksi harkituilta kahdelta tunnilta 1 000 markkaa eli yhteensä 4 500 markkaa vastaavat 756,85 euroa sekä kulujen korvauksena 742,50 markkaa vastaavat 124,88 euroa, molemmat määrät arvonlisäveroineen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että L:lle maksetaan valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 756,85 euroa ja arvonlisäveron määrä 166,51 euroa sekä korvaukseksi tarpeellisista kuluista 124,88 euroa ja arvonlisäveron määrä 27,47 euroa.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.